FRAME:n ennenaikainen sulkeminen on vahva ykkösehdokas vuoden typerimmän kulttuuripoliittisen päätöksen tittelin saajaksi. Sulkeminen on ennenaikainen siinä mielessä, että FRAME:n tilalla jatkavaa uutta säätiötä ei ole vielä edes perustettu. On ilmiselvää että ensi vuonna toimintaan tulee useamman kuukauden tauko, jonka mielekkyyttä on hankala perustella.

Yksi FRAME:n uudistamiseen olennaisesti liittyvä dokumentti on äskettäin ilmestynyt Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelman 2007-2011 loppuraportti. Raportissa puhutaan paljon ‘brändäykseen liittyvistä tarpeista’ ja ‘kulttuuripalvelutoiminnan kehittämisestä’. Jostain ihmeellisesti syystä ministeriössä ei olla tajuttu että FRAME on brändi sekä kotimaisesti ja kansainvälisesti merkittävä palvelu. Tämän palvelun katkaiseminen epämääräiseksi ajaksi ei tee hyvää FRAME:n, Suomen tai kenenkään muunkaan brändille. Kaikkien osapuolien kannalta olisi ollut parasta, jos nykyinen FRAME olisi voinut jatkaa niin kauan että uuden säätiön toiminta on saatu konkreettisesti käyntiin.

Laura Köönikkä & co ovat saaneet vuoden aikana FRAME:n hienosti uudestaan jaloilleen ja kuvittelisi että tällaisen positiivisen, ammattitaitoisen toiminnan merkitystä osattaisiin ministeriössä arvostaa. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole.

Toisaalta, en tiedä pitäisikö olla enemmän huolissaan ministeriön sähläämisestä vai siitä, että taidekenttä tuntuu hyväksyvän tämän päätöksen varsin hiljaisesti. Jos mitään vastalauseita ei kuulu niin päätöksentekijät jäävät siihen uskoon että kaikki menee ihan hyvin.

Kaikki, joita FRAME:n toiminnan katkeaminen tulee suoraan koskemaan, voisivat ilmaista huolensa asiasta vastaaville henkilöille eli selvitysmies Rauno Anttilalle (rauno.anttila (at) minedu.fi), ylijohtaja Riitta Kaivosojalle (riitta.kaivosoja (at) minedu.fi) ja viime kädessä ministeri Paavo Arhinmäelle. Ehkä tällä tavalla uudistamisprosessi saisi ministeriössä sen ansaitseman huomion.