Osallistun tänä talvena Sitran Uusi demokratia -foorumiin ja ehdotin juuri hankkeeksi kansalaisaktivismin tukirahaston perustamista. Avoin haku tuotti yhteensä 132 ehdotusta jotka ovat nähtävillä täällä.

Omaan ehdotukseeni liittyy joitakin ristiriitaisuuksia ja kysymyksiä, joihin itselläni ei ole selkeää vastausta:

Jos kansalaisaktivismia tuetaan taloudellisesti, niin onko silloin enää kyse kansalaisaktivismista? Saisiko taloudellinen tuki oikeasti enemmän asioita tapahtumaan, vai tulisiko siitä enemminkin este? Jäisivätkö kaikki aktivistit odottamaan tukien myöntämistä ennenkuin käyvät toimeen – kuten tällä hetkellä esim. monet taiteilijat tekevät? Olisiko parempi jos kansalaisaktivismin tuki löytyisi vertaistuen avulla? Pitäisikö julkisia tahoja lobata antamaan tukea muissa muodoissa kuin rahana?

Tässä laatimani ehdotus:

JOUSTAVA TUKIRAHASTO KANSALAISAKTIVISMILLE?

Voisiko osan nykyisestä taiteen ja kulttuurin kehittämiseen suunnatusta julkisesta rahoituksesta suunnata kansalaisaktivismin tukemiseen?

Hyvä esimerkki uudenlaisesta kansalaisaktivismista ovat Apps4Finland-kilpailun synnyttämät palveluiden prototyypit ja ideat. Jotkut prototyypeistä ovat jo nyt kehittyneet valmiiksi palveluiksi asti, mutta monet ovat jääneet puolitiehen resurssipulan takia. Monia hyviä ideoista ei saada kehitetyksi edes prototyypeiksi, koska minkäänlaista taloudellista tukea ei ole tähän saatavissa.

Opetusministeriön Digidemo-tuki on suunnattu digitaalisten palveluiden prototyyppien kehittämiseen, mutta tukea saavat ainoastaan hankkeet joilla on selkeä liiketoimintasuunnitelma. Tästä syystä Digidemo-tuen suurin hyödyntäjä on tähän asti ollut suomalainen peliteollisuus, koska peleille on olemassa hyvin selkeitä ansaintamalleja – jos niistä sattuu tulemaan hittituotteita. Sama liiketoiminnallisen tuottavuuden vaatimus koskee uutta Creademo-tukea, jonka tavoitteena on tukea kulttuurialan palveluiden prototyyppien toteuttamista. Yhteensä näistä ohjelmista tullaan jakamaan vuoden 2012 aikana yli miljoona euroa tukea.

Opetusministeriölle voisi ehdottaa, että kokeiluluontoisesti osa tästä tuesta käytettäisiin ei-kaupallisten julkisten palveluiden ja muiden yhteiskuntaa kehittävien palveluiden prototyyppeihin.

Vastaavalla ehdotuksella voisi lähestyä Taiteen Keskustoimikuntaa, Kulttuurirahastoa, Helsingin kaupunkia ja monia muita kulttuurin rahoittajia. Nämä tahot tukevat ei-kaupallisia projekteja, mutta lähtökohtaisena vaatimuksena on että hakija on ammattimainen taiteilija tai tutkija. Kansalaisaktivismi rinnastetaan usein harrastustoimintaan, jota harvoin pidetään tukemisen arvoisena. Käytännön elämässä ammattilaiset/harrastajat -jaottelulla on yhä vähemmän merkitystä, mutta rahastojen toiminnassa tämä muutos ei ole vielä näkynyt. Tästä syystä on tällä hetkellä erittäin haastavaa löytää minkäänlaista tukea vaikkapa kaupunkiviljely-projektin tai aikapankki-kokeilun toteuttamiseen.

Suomeen tarvitaan lisää joustavia tukimuotoja kansalaisaktivismille!

Juha Huuskonen, 31.1.2012